Allianssi
OSALLISTUJASIVUT

Maria Muroke


Maria Muroke ja kulttuurisokin koukerot:
"Odotimme vain sitä, milloin se masennus tulee"

Maria Muroke on sukeltanut vieraisiin kulttuureihin lukuisia kertoja muttei ole koskaan kohdannut kulttuurisokkia sellaisena kuin se usein kirjoissa esiintyy.

Maaliskuinen iltapäivä Kambodzassa. Maria Muroke potee asunnossaan flunssaa. Hän ei pääse työpaikalleen valtion orpokotiin, jossa hän on työskennellyt kolme kuukautta Etvo-vaihtolaisena. Flunssan lisäksi Mariaa vaivaa toinenkin asia: Kambodza. Hän on väsynyt siihen, että paikallisesta väestöstä poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi häntä tuijotetaan ja kohdellaan kuin yleistä omaisuutta. Muutenkin Maria on muutenkin kyllästynyt kaikkeen Kambodzaan liittyvään: ainaiseen hikeen ja pölyyn, paikalliseen khmer-väestöön, ruokaan sekä aasialaiseen televisioon.

Kuluu neljä kuukautta

Heinäkuinen iltapäivä Suomessa. Maria istuu hyväntuulisena Café Engelissä. Vaikka Kambodza on jäänyt taakse jo pari kuukautta sitten, Maria muistaa hyvin, miltä hänestä tuntui maaliskuisina hetkinä täysin erilaisen, köyhän maan keskellä, kaukana Euroopasta ja Suomesta.

"Halusin vain Eurooppaan ja kahviloihin ja baareihin ja teatteriin ja elokuviin. Ei tullut edes koti-ikävä, tuli vaan sellainen kaupunkilaiselämäikävä", Maria muistelee.

"Tuli sellainen olo, että vaikka viihdyn täällä, en kuulu tänne."

Väsymys ja kaupunkilaiselämän kaipuu kuitenkin katosivat, kun Maria pääsi sairaudestaan toivuttuaan takaisin töihin: työpaikalla hänelle oli ehtinyt muodostua oma paikka ja tehtävä, joten hän tunsi kuuluvansa työyhteisöön. Maria kuvaileekin Kambodzasta kauas pois kaipaamisen jaksoaan sellaiseksi, joka vain "mennä humpsahti."

"Se oli tosi lyhyt ja enemmän se oli sellainen, että sille itsekin nauroi."

Flunssa tervetuliaisena

Vieraan kulttuurin kohtaamiseen ja siihen sopeutumiseen liittyen Marialla on kerrottavanaan monta tarinaa siksikin, ettei Kambodza ole suinkaan ensimmäinen vieras kulttuuri, jonka pariin hän on matkannut. Maria kertoo osallistuneensa lukuisiin eri vaihtoihin: lukioikäisenä hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Saksassa, sitten jakson Ruotsissa au pairina. Keväällä 2004 suuntana oli Argentiina, jossa Maria viipyi kaksi kuukautta. Vasta tämän jälkeen vuorossa oli Etvo-vaihto, joka vei hänet Kambodzaan. Osittain päätökset matkan suunnasta ovat olleet Mariasta itsestään riippumattomia: esimerkiksi Etvo-ohjelmassa hakija saa valita vain maanosan.

"Kaikissa olen viihtynyt. Luulen, että voi olla tietyllä tapaa parempikin joutua paikkaan, minne ei ole niin kauheasti hakenut, koska arki ei ole ikinä missään semmoista kuin on ehkä kuvitellut. Ei tule sellaista pudotusta ´Ai tätäkö tämä nyt olikin?´", hän pohtii.

"Tavallaan pääsee helpommin mukaan."

Maria_Muroke_1 Maria_Muroke_2

Hampaidenpesuhetki orpokodin leikkihuoneessa.

Maria (oik.) työkaverinsa pojan häissä.             

Maria ei ole koskaan käynyt läpi kulttuurisokkia sellaisena kuin se usein kirjoissa esiintyy.

"En ainakaan ihan suoraan muista, että itselläni olisi mennyt niin, että ensimmäiset kolme kuukautta ihastutaan, sitten seuraavat vihastutaan ja sitten tasoitutaan. Ei minulla ole varmaankaan mennyt ikinä niin."

Mahdollisena syynä sille, ettei kulttuurisokki ole iskenyt koskaan kovin voimakkaana Maria pitää sitä, että Saksassa vietetty vaihtovuosi tarjosi "pehmeän laskun" vieraan kulttuurin pariin sopeutumiseen: Suomalaista kulttuuria lähellä oleva saksalainen kulttuuri tarjosi ympäristön, jossa oli helppo löytää omat selviytymiskeinonsa. Vaikka Maria kokee, että jokainen sopeutumisprosessi on ollut omanlaisensa, hän löytää myös niitä yhdistävän tekijän, "tervetuliaisflunssan", joka iskee useimmiten parin, kolmen viikon vierähdettyä saapumisesta.

"En tiedä, liittyykö se siihen, että on erilaisia bakteerikantoja. Ehkä, mutta luulen, että se liittyy ennen kaikkea siihen, että odotuksen, kun on Suomessa ensin miettinyt, millaista siellä on, aiheuttama stressi laukeaa."

Kunnioitus kannattaa

Palataanpa hetkeksi maaliskuiseen Kambodzaan: Maria kävelee kadulla ja pysähtyy vaihtamaan pari sanaa paikallisen henkilön kanssa. Kun englannin sijasta hänen suustaan soljuu lauseita paikallisella khmerin kielellä, alkaa hehkutus: valkoihoista, joka puhuu khmeriä, pidetään lähinnä puolijumalana. Koko suku kutsutaan kuuntelemaan moista ihmettä.

"Mielestäni paikallinen kieli on välttämätöntä osata, jos aikoo paikallisten kanssa kommunikoida ja varsinkin kommunikoida sellaisella tasa-arvoisella tasolla. Samaan aikaan se, että näkee vaivan opiskella kielen, on mielestäni osoitus kunnioituksesta paikallista kulttuuria kohtaan. On aika ylimielistä lähteä ei-länsimaisiin maihin pelkästään länsimaalaisen kielen turvin, koska vaikka se olisikin siellä virallinen kieli, silti se on siirtomaa-ajan kautta tullut", Kambodzassa khmerin kieltä kolmena päivänä viikossa työpäivien jälkeen opiskellut Maria pohtii.

Maria kiirehtii kuitenkin muistuttamaan, ettei kieltä kuitenkaan tarvitse osata täydellisesti. Riittää, kun pystyy selviämään päivittäisistä tilanteista. Marialla on selvä näkemys siitä, miten toimia, jos huomaa kärsivänsä kulttuurisokin oireista.

"Varmaan kaikkein tärkeintä on se, että pitää itsensä mahdollisimman kiireisenä. Mitä enemmän on tekemistä, sitä vähemmän on aikaa miettiä, kuinka sininen meri Suomessa on ja niin edespäin. Ilman saastuneisuuttakaan ei huomaa, kun sitä ei ehdi huomata", hän pohtii.

Monessa kannattaa olla mukana Marian mielestä siksikin, että siten pääsee sukeltamaan syvemmälle kulttuuriin. Hetken päästä hän toteaa kuitenkin, että itselle on muistettava antaa myös aikaa. Vieraaseen ympäristöön siirtyminen on jo sinänsä väsyttävää. Esimerkiksi rankka työ tropiikissa saattaakin kuluttaa voimat niin loppuun, ettei yksinkertaisesti jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään. Muutenkin Marian puheissa korostuu se, että itseensä tulisi suhtautua lempeäsi vieraan kulttuurin pariin sukeltaessa. On tärkeää antaa itselleen oikeus turhautua ja suuttua, jopa inhotakin paikkaa - tuntea sopeutumisprosessiin luonnollisena osana kuuluvia tunteita, negatiivisiakin. Samaan aikaan Maria kehottaa kuitenkin välttämään hätäistä vieraiden kulttuurien tuomitsemista: kun tilanteita miettii moneen kertaan, usein niille löytyy selitys.

Avoimuus, ystävällisyys, kunnioitus ja nöyryys paikallista kulttuuria kohtaan ovat Marian mukaan valttia vieraan kulttuurin keskellä. Sopeutumista voi edistää myös esimerkiksi tutustumalla aikaisemmin samassa paikassa oleskelleiden kokemuksiin. Niin ja tietysti nauramalla itselleen. Hymyssä suin Maria kertoo eräästä Saksassa vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana sattuneesta kielellisestä kömmähdyksestä.

"Sanoin ensimmäisenä koulupäivänä 'Menen nyt kotiin olemaan alasti' käyttäen siinä väärää olla-verbiä. Josta sain sitten kuulla." "Kyllähän kaikkea tuommoista sattuu, mutta sitä on pakko oppia nauramaan itselleen."

Rikkaita, valkoisia ja suurikokoisia

Kesäinen iltapäivä etenee Marian uppoutuessa kartoittamaan näkemyksiään kulttuurisokista. Hän ammentaa yhä uudenlaisia näkökulmia aiheeseen. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että vieraan kulttuurien parissa oleskellessa ilmeneviä stressin ja ahdistuksen tunteita tulisi leimata kulttuurisokkiin liittyviksi vain varoen.

"Kun on pidemmän aikaa jossain maassa, sinnekin kehittyy elämä. Se ei enää mene niin, että on sellainen vieraileva tähtönen vaan ne asiat, joita siellä tapahtuu vaikuttavat totta kai ihan hirveästi mielentilaan", Maria toteaa.

Hän selventää kommenttiaan au pair -vuoteensa liittyvällä esimerkillä.

"Olin Ruotsissa välillä tosi väsynyt ja turhautunut, koska lapset, joita hoidin, olivat koko ajan kipeänä. Se oli tosi raskasta sairaiden lasten kanssa koko ajan kotona, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Ruotsin tai kulttuurishokin kanssa."

Jutustelun lomassa Maria toteaa myös, että kulttuurisokista tehdään usein suurempi asia kuin se todellisuudessa on.

"Silloin kun olin vaihtarina, perheelle oli kerrottu, mitä tulee käymään: Ensin tulee sellainen hiljainen, väsynyt ja unelias vaihto-oppilas. Sen jälkeen hän on kiukkuinen ja alkaa sitten vähitellen sopeutua. Nauroimme, kun puhuin silloisella hyvin huonolla saksallani jatkuvasti ja koko ajan kauhean iloisena. Odotimme vain sitä, milloin se masennus tulee. Sinä vuonna se ei ehtinyt tulla ollenkaan."

Kertoessaan siitä, mitä kulttuurisokista voi oppia, Maria ei säästele sanojaan. Vieraaseen kulttuuriin sukeltaminen opettaa hänen mielestään etenkin sen, miten sopeutuvainen ihminen on. Jokainen sopeutumisprosessi tarjoaa myös tilaisuuden sekä oppia itsestä että muuttua.

"Sitä kautta, kun erilaisissa tilanteissa joutuu korostamaan eri puolia itsestään, ne löytää. Jos menee aina samoissa tutuissa piireissä ja kaavoissa, ei ehkä joudu etsimään uusia piirteitä itsestään", Maria sanoo ja jatkaa aidosti innostuneen oloisena: "On kauhean hienoa, sitten kun antaa itselleen sen mahdollisuuden muuttua ja mennä mukana. Arvomaailma ihan varmasti muuttuu ja selkiytyy sinä aikana, kun on siellä."

Ne asiat, joita Maria on itsestään oppinut, ovat niin kokonaisvaltaisia, että Mariasta tuntuu vaikealta kiteyttää niitä sanoiksi. Yhden konkreettisen oppimansa asian hän kuitenkin nimeää naurahtaen.

"Että osaan ajaa yksipyöräisellä polkupyörällä."

Kahvilan pöydän ääressä Maria vaikuttaa Suomen oloihin kotiutuneelta. Pari kuukautta sitten Suomi näyttäytyi kuitenkin Kambodzasta juuri palanneelle Marialle vieraana: niin kotimaan ihmisten rikkaus, valkoisuus ja suurikokoisuus oudoksuttivat. Kummalliselta tuntui myös se, ettei kukaan kiinnittänytkään Mariaan huomiota.

"Kun ihmiset ovat juosseet luokse puoli vuotta, ja sitten kukaan ei kiinnitäkään huomiota, niin on se vähän tylsää", hän toteaa.

Marialle ei tunnu olevan epäselvää, miltä hänestä Suomeen palatessa yleensä tuntuu.

"Aluksi sitä ajattelee, että täällähän ei ole mikään muuttunut ja sitten huomaa, että kaikki on muuttunut. Sitten sitä toteaa, että se on ihan luonnollista, että jotkut asiat muuttuvat, kun on kauan poissa. Toisaalta joskus muutokset saattavat tuntua suurilta siksi, että on itsekin vähän muuttunut."

Nykyään Suomi tuntuu Mariasta kuitenkin taas kotoisalta: hän esimerkiksi nauttii täysin siemauksin siitä, ettei ole enää jatkuvasti katseiden kohteena. Maailmaa ristiin rastiin matkanneen Marian näkemys ihmisen sopeutuvaisuudesta tuntuu pitävän paikkansa ainakin hänen itsensä kohdalla.

Takaisin