Allianssi
OSALLISTUJASIVUT

Johanna Penttilä


Johanna Penttilä kehottaa heittämään maailmalle suunnatessa
Roolit reilusti romukoppaan!"

Sellainen positiivinen asenne, sillä pääsee aika pitkälle," sanoo Working holiday -vaihtoon Saksassa osallistunut Johanna Penttilä. Myös avoimuus kannattaa.

Valokuva (ks. kuva 1) on kuin postikortti. Harjakattoinen talo pilkistää rehevän puutarhan keskeltä. Auringonkukat kukoistavat, taivas on pilvetön.

Johanna Penttilä vietti kuvan maisemissa kolme kuukautta Working holiday -vaihdossa.

"Bad Sassendorf oli tosi pieni paikka Länsi-Saksassa, sellainen idyllinen kylpyläkaupunki. Kylällä oli iso luomutila ja siellä biokahvila, jossa olin töissä harjoittelijana", Johanna muistelee ja kertoo, että kaupunkiympäristöön tottuneelle suomalaiselle maalaisympäristön kohtaaminen oli melko hämmentävä kokemus: "Olin kyllä aluksi vähän, että 'Ai, teillä on lehmiä ja tuommoinen kanala tuossa'."

Muutenkin paljon matkustellut Johanna on innokas pohtimaan Saksan matkansa valossa sitä, millaisia taitoja kulttuurienvälisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan. Muisteltuaan hetken matkaansa hän nimeää yhdeksi vieraan kulttuurin kohtaamista helpottavaksi seikaksi sen, että selvittää edes jonkin verran ennen matkalle lähtöään, millaista kohdemassa on. Itse hän suuntasi matkaan mukanaan tietoutta, jota oli kertynyt niin Saksassa asuvilta tuttavilta, Saksassa vaihto-oppilasvuosia viettäneiltä kavereilta kuin lomailustakin.

Hetken päästä Johanna toteaa, että vaikka tietous kohdemaasta on hyvästä, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

"Jos on vaan positiivinen ja avoin asenne, tuntee kulttuuria tai ei, siihen pystyy sopeutumaan."

Johanna_Penttilä_1 Johanna_Penttilä_2
Kuva 1. Kuva 2.

Seuraavan kuvan (ks. kuva 2) täyttävät ihmiset, joilla hymy on herkässä. Eikä ihme: Johannan mukaan kuvassa ollaan juhlimassa isäntäperheen tyttären, Annan (kuvassa etummaisena), 22-vuotissyntymäpäiviä. Johanna itse istuu joukon keskellä (mustassa paidassa pöydän vasemmalla puolella) ainoana suomalaisena. Millaista vuorovaikutus vieraan kulttuurin parista tulevien ihmisten kanssa on tavalliseen vuorovaikutukseen verrattuna?

"Mielenkiintoisempaa, siitä oppii paljon uutta", Johanna sanoo.

Kulttuurienvälinen vuorovaikutus on Johannan mukaan paitsi antoisaa, myös haastavaa: kulttuurirajat ylittävää vuorovaikutusta vaikeuttaa yhteisten normien ja koodien puuttuminen. Yksi tapa edistää vuorovaikutuksen sujuvuutta on Johannan mukaan paikallisen kielen opetteleminen. Kielitaito voi helpottaa esimerkiksi kaveriporukoihin pääsemistä.

"Kyllähän se hirveästi helpottaa, jos on jonkinlainen tai aika hyväkin pohjakielitaito, koska ei kukaan jaksa loputtomiin puhua englantia. Pääsee paljon nopeammin sisälle kaveriporukoihin", Johanna pohtii.

"Koska muuten se on aina vähän sillä tavalla, että 'Tuolle pitää puhua sitä englantia'."

Kun Johanna suuntasi Saksaan, hänellä oli takanaan saksan opintoja lukion A-saksan sekä muutamien kielikurssien verran. Johanna muistelee lämmöllä isäntäperhettään, joka rohkaisi häntä kommunikoimaan saksaksi alusta asti, vaikka perheenjäsenet olisivat osanneet kommunikoida hänen kanssaan sujuvasti myös englanniksi.

"Pari ensimmäistä päivää oli hieman hakusessa, mutta sitten se kyllä yllättävän nopeasti kuitenkin palautui. Varsinkin sanasto, jota käytti päivittäisessä elämässä, alkoi tulla sujuvaksi", Johanna muistelee hieman jo unohtumaan päässeen kielitaitonsa palautumista.

Isäntäperheen kanssa kommunikoinnin ohella kielitaito karttui etenkin kahvilavieraiden kanssa jutustellessa.

"Kylpylöihin tuli kuntoutukseen vanhoja ihmisiä, jotka kävelivät noin kilometrin päähän maatilallemme kahville ja kakulle", Johanna muistelee hymyssä suin. 

"He olivat hirveän kiinnostuneita 'Ai Suomesta, ai että!'"

Vaikka Johanna painottaa kielitaidon merkitystä, hän muistuttaa, ettei se välttämättä takaa kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen sujumista.

"Vaikka kommunikoitaisiin samalla kielellä, tyylit ilmaista asioita saattavat olla hyvinkin erilaisia."

 

Tukholma, Suomen pääkaupunki

Myös seuraavassa kuvassa (ks. kuva 3) ihmiset ovat kokoontuneet puutarhapöydän ääreen. Tällä kertaa ollaan illallisella isäntäperheen puutarhassa. Ihmiset, Johanna mukaan lukien (etummaisena pöydän vasemmalla puolella), näyttävät viihtyvän toistensa seurassa. Tunnelma illallisella vehreän, kesäisen maiseman keskellä vaikuttaa rennon leppoisalta. 

Johanna_Penttilä_3 Johanna_Penttilä_4
Kuva 3. Kuva 4.

Johanna toteaa, että varsinkin perheen pariin kohdemaassa asumaan suuntaavan kannattaa yrittää olla oma itsensä alusta pitäen. Roolien sijaan mukaan kannattaa pakata etenkin reilusti avointa mieltä: maailmalle on hyvä lähteä kokemaan uutta. Kannattaa myös pyrkiä pitämään mielessä, että oleskelu vieraan kulttuurin parissa on vain väliaikaista.

Johanna tietää kuitenkin, ettei kulttuurienvälinen vuorovaikutus välttämättä suju aina niin kuin haluaisi, vaikka olisikin avoimin mielin liikkeellä. Saksassa kohtaamistaan ongelmista Johanna mainitsee esimerkiksi oman rauhan puuttumisen: isäntäperheen parissa asuessaan Johanna tunsi toisinaan itsensä sidotuksi perheen tahtoon: yhdessä olemiseen ja tekemiseen.

"He eivät välttämättä aina ymmärtäneet, jos sanoin, että lähden tästä yksin lenkille", Johanna muistelee.

"Kuitenkin suomalainen tarvitsee omaa rauhaa. Jos pitää olla sosiaalinen koko ajan, seurassa sulkeutuu. Jos on myös omaa aikaa, jaksaa sosiaalista elämää paremmin."

Silloin tällöin Johannan tapaamien saksalaisten puheista välittyi hitunen Saksan keskeiseen asemaan liittyvää itsekeskeisyyttä. Johanna koki Euroopan reunavaltioita vähätteleväksi esimerkiksi sen, ettei niistä tiedetty usein juuri mitään. Jotkut esimerkiksi luulivat, että Tukholma on Suomen pääkaupunki.
Johannan vastaus siihen, miten kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen taituri suhtautuu vuorovaikutuksen kangertelemiseen, on selkeä: hän ottaa vastaan tulevat vaikeudet itseluottamusta kasvattavina mahdollisuuksina oppia. Tällä tavoin suhtautuva ihminen vain vahvistuu vaikeuksista huomatessaan selviävänsä mitä erilaisimmista ongelmista.

Kun Johanna pohtii kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen valmentautumista, hän on aluksi epäileväinen sen suhteen, onko vieraiden kulttuurien kohtaamiseen ylipäänsä mahdollista merkittävästi valmistautua etukäteen. Sitten hän muistaa lukeneensa kulttuurishokista ennen Saksaan suuntaamistaan.

"On tavallaan hauska, kun sen lukee paperilta, vaikka itsekin tiedostaa, että näinhän siinä käy. Mutta että tämä on luonnollista ja näin käy kaikille."

 

Avoimuus ennen kaikkea

Johanna näkee kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen yleisesti hyvin avartavana ja opettavaisena mahdollisuutena "kasvaa huomaamattaan" erilaisuuden keskellä.

Toisaalta Johanna kuitenkin muistuttaa, ettei vieraiden kulttuurien parista tulevien ihmisten kohtaaminen tarkoita aina välttämättä erilaisuuden kohtaamista, sillä eroavaisuuksien lisäksi kulttuurien väliltä löytyy myös yhtäläisyyksiä. Esimerkkinä tästä Johanna muistelee tapausta, jossa hän kohtasi Pariisissa erään singaporelaisen. Kyseinen singaporelainen opiskeli tuolloin kansainvälistä politiikkaa kuten Johanna itsekin. Yhteisen opiskeluaiheen ansiosta heidän välilleen rakentui sellainen yhteys, että Johanna tunsi jakavansa singaporelaisen kanssa enemmän yhteisiä asioita kuin monen suomalaisen kanssa. Tällöin puhe kulttuurienvälisistä eroista tuntui kaukaiselta: erilaisuus näyttäytyi korkeintaan pintapuolisina eroavaisuuksina, joita he yhdessä tarkastelivat.

Johanna uskoo, että kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen taitoja tarvitaan tulevaisuudessa muun muassa työelämässä, joka on jo nykypäivänä varsin monikulttuurista sekä kotimaassa että kotimaan rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi kollegoiden kanssa toimiminen helpottuu huomattavasti, jos on esimerkiksi tuntemusta eri maissa vallitsevista erilaisista työtavoista.

Mikä sitten on SE juttu, jota ilman ei kannata vieraan kulttuurin pariin suunnata?

"No tietysti, että lähtee hirveän avoimin mielin. Että suhtautuu avoimesti ja yrittää ottaa ajasta kaiken irti. Eri kulttuureissa on erilaiset tavat totta kai, mutta ei tee niistä hirveätä kriisiä. Ajattelee tekevänsä ajasta täällä parhaan mahdollisen", Johanna kommentoi ja kiteyttää: "Sellainen positiivinen asenne, sillä pääsee aika pitkälle.

Viimeisessä kuvassa (ks. kuva 4) joukko lehmiä laiduntaa vehreänä hohtavan aukean pellon keskellä.

"Se oli siis aivan maaseutua", Johanna sanoo painokkaasti.

Virnistäen hän toteaa: "Okei, olin siellä kolme kuukautta joka oli kyllä ihan maksimi, koska olen kuitenkin kaupunkilainen ihminen."

Takaisin